Rakas Mummu
Ei hän ole kadonnut minnekään.
Rakastetut
ja he, jotka rakastavat
Eivät he katoa.
Hänhän on täällä, tässä, ja nyt.
Hän
pyytää minua olemaan hiljaa,
Kukaan muu ei saa tietää,
Hänen
olevan hän.
Se on salaisuus.
Sanomatta sanaakaan hän näyttää
minulle, kuinka hyvin hän muistaa sen leikin, jota leikimme etupihalla. Koko tuntemani
maailman vihrein nurmikko, joka huokuu puhtautta. Koivun juurella on puinen keinu,
matka etuovelta on pitkä. Jätän oven auki, nurmikko saa puhaltaa puhtainta
ilmaa makuuhuoneeseen, jotta näkisimme kauneimpia unia.
Minä näyttelin olevani vanhempi
kuin hän olisi koskaan voinut olla. Puin aina päälleni juuri tuon huivin, jossa
on miljoona eri punaisen sävyä, ja yhtä sinistä.
Hänellä
on se nyt yllään.
Mutta hän onkin nuori,
Ja niin kaunis,
Hän on kuin vanhoissa
valokuvissaan.
Ja hän kertoo
Muistavansa
Rakastavansa
Ja
kaiken olevan hyvin.
Lempikengät
Toivon
olevani matkalla kotiin.
Olen niin
kärsineen ja niin uupuneen oloinen,
Ja näköinenkin
Farkkujen
lahkeet, loskasta märät
Saviset
Ja
kenkäni ovat likaisemmat kuin koskaan
Mutaiset
Eiväthän
ne ole enää edes mustat
Ruskeat liasta,
Nämä
nahkakengät.
Lämmin
suihku
Tai
vaahtokylpy
Kumpi vain
On suurin
unelmani
Juuri nyt
Ja
kenkälankki
Mehiläisvahaa
Hänet on viety pois
Olen
osannut odottaa tätä
En siltikään ollut valmis
En mitenkään valmistautunut
Tähän
Arvasin
Maailmani kaatuvan
Kun kuulen,
Minulta
vielä salattiin tämä
Tieto
Ja nyt
Shokki
Paniikki
Oksettaa
Kaadun
Tärisen
Olen polvillani
kivilattiaa vasten
Lyön
lattiaa nyrkein
Joka kerta kun voimani
siihen riittävät
Syljen
Oksennan
En
hallitse kehoani
En mieltäni
Enkä
ajatuksiani
En pääse tästä ylös
Vasta kun
tämä loppuu
(23.03.2014)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti